Leena Vilkan argumentteja

Katselimme viime kerralla Mirja Pyykön haastatteluohjelman, jossa vieraana oli Leena Vilkka, Suomen kuuluisin ympäristöfilosofi.

On tärkeää, että ihmisillä on tarpeellinen tieto, jotta he voivat tehdä tietoisesti valintojaan, esimerkiksi siitä, syövätkö hanhenmaksaa (vrt. Hauhalan hanhenmaksa). Mitä on elinkeinonharjoittamisen nimissä sallittua tehdä? Monet eivät tiedä riittävästi taustoista. Pohdi, onko ihmisellä moraalinen velvollisuus ottaa selvää asioista.

Vilkan toistama viesti: Suomi on eläinsuojelun kehitysmaa. Tietoisuus eläinsuojeluasioista on vähäisempää kuin tietoisuus ympäristöasioista. Medialla on tässä tärkeä tehtävä.

Rankat ja raflaavat uutiset käynnistävät ihmisissä puolustusreaktiot, eikä viesti mene aina perille. Toisaalta syyllistämistäkin tarvitaan, koska ihmiset todella ovat syyllisiä eivätkä muuta toimintaansa muutoin.

Eläinten välineellistämisestä ensimmäisenä esimerkkinä esitettiin hullun lehmän tauti. Vilkan argumentti oli, että jos käytämme eläimiä välineinä, teemme helposti samaa myös ihmisille.

Eläimet ovat monessa suhteessa samanlaisia kuin ihmiset. Siksi niillä tehdään myös erilaisia kokeita, joiden tarkoituksena on korvata ihmisille tehtäviä kokeita. Kyse on Vilkan mielestä lajisorrosta, lajirasismista.

Mitä vaihtoehtoja sitten olisi? Voitaisiin käyttää kudoksia, kudosmassoja, tietokonemalleja, kirurgiassa oppipoikamenetelmää (eräitä leikkauksia harjoitellaan eläimillä). Samaa koetta ei pitäisi toistaa lukuisissa laboratorioissa. Kokeita pitäisi keskittää niin, että voitaisiin tarjota koe-eläimille lajinmukaiset olosuhteet.

Vilkan argumentti: Tieteellä ei pidä olla eri moraali kuin mitä muutoin noudatetaan. Samat koiran oikeudet koe-eläin koirille kuin kotikoirille. (Maa- ja metsätalousministeriö valvoo koe-eläintoimintaa. Kriittistä ja rakentavaa kansalaistoimintaa edistää Animalia.)

Olisi myös tärkeää miettiä tieteen resurssien käyttöä. Voisiko eläinkoetoimintaa korvata kansanterveystyöllä, esimerkiksi alkoholismin ja lihavuuden vähentämisessä? Kokonaishyöty voisi olla suurempi.

Lainsäädännön epäkohtia on tuotava esille ja muutettava (ohjelmassa oli esimerkkinä suomalainen AIDS-tutkimus ja makakiapinoiden olosuhteet).

Vilkka argumentoi myös eläinsatujen hahmoja. Näihin istutetut ominaisuudet ovat edustaneet ihmisten ja yhteiskuntien tapahtumia (esim. Iso paha susi ja kolme pientä porsasta -sadussa susi edusti lamaa). Satujen ominaisuudet liitetään mielikuviin todellisista eläimistä ja näin esimerkiksi ihmisen suhtautuminen susiin on vääristynyt.

On myös paljon täysin vaarattomia ja ihmiselle haitattomia eläimiä (kuten hirvikärpänen), joiden poistamiseksi ei ole syytä tappaa elläimiä (esimerkiksi lisätä hirvenkaatolupia).

Nuorilla ei ole järkeviä tapoja purkaa huoltaan eläinten ja luonnon puolesta. Alan opiskelumahdollisuuksia on vähän ja työpaikkoja vielä vähemmän (ohjelma oli 90-luvun alussa nauhoitettu).

Suomi on eläinsuojelun kehitysmaa? Onko näin?